torstai 2. elokuuta 2012

Veitsenterällä viiltävin mielin..

...Mistä mustimmat mietteeni sain. Miksi tunnen kuin tunnen, miksi tällaista nyt on tää, kaikki johtuuko siitä, että en tahdo kestää enempää...Tahdon käydä tän loppuun asti... Tämä maksaako kaiken tän vaivan, sitä mietin mä loputtomiin..
Tänään tein vaikean päätöksen ja päätin antaa ajatusten levätä. Ei kaikki viikot ja kuukaudet voi olla täynnä pettymyksiä.
Tänään inseminaatiossa ei pesusta ollut taas jäänyt juurikaan siittiöitä ja mietittiin kannattaako edes laittaa. Samalla kun lääkäri alkoi jo suunnitella perään uutta inseminaatiokuukautta ennen koeputkia, oli ainoa väsynyt ajatukseni, etten jaksa enempää. Nyt ei riitä edes toivoa, vaan haluan olla hetken ilman ajatuksia. Elää vaan. Meillä on varsin hyvä elämä, jota on mukava välillä elää täysillä. Samalla tuntuu ihan kamalalta luovuttaa edes hetkeksi, vaikka ratkaisu varmasti onkin oikea.
Mies lupasi viedä mut seuraavasta bongatusta negasta viikonloppulomalle Turkuun. Ajatus on absurdi ja huvittava, mutta odotan tuota viikonloppua ihan valtavasti. Ehkä odotan sitä enemmän tai ainakin todennäköisempänä, kuin odotan edes sitä kahta viivaa tikkuun. On mukavaa ja tärkeääkin saada yhdessä jotain muutakin ajateltavaa. Ja onneksi on pian myös kesä lomineen, jota voi jo alkaa suunnittelemaan. Tai oikeastaan olenhan jo hieman suunnitellutkin. Samalla voisi ladata vähän positiivisempaa musiikkia soittolistoille ja jatkaa melankoliaa taas sitten elokuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti