torstai 2. elokuuta 2012

Yksinäisyyden pelkoako?

Tässä yksin kotona haikeita kappaleita vahingossa kuunnelleena mietin, onko tahto saada lapsi osittain minulle yksinäisyyden pelkoa? Aina pieniäkin aikoja miehestä erossa ollessa korostuu niin voimakkaana se, ettei haluaisi enää koskaan elää yksin. Pahin painajainen olisi sen oman toisen puoliskon menettäminen. Suurin toive samalla olisi juuri meidän kahden lapsi ja meidän kahden perheen kasvaminen. Ehkä sitä jollain omituisella tavalla kuvittelee saavansa silloin tuota toista puolikkaan verran lisää elämäänsä. Samalla olisi lisätty todennäköisyyksiä, että josko joskus toisen menettäisikin, jäisi edes se puolikas..
En edes ole ihan varma, onko väärin ajatella tuollaista. Toisaalta tiedän, että kaikenlaisissa kriiseissa kaikki väärätkin ajatukset ovat oikeita, joten annan tämänkin mietteen itselleni anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti